Nduja-carbonara
Mainos Barilla al Bronzo. Nduja-carbonara on tulinen versio tutusta pastasuosikista. Mausteinen nduja, rapea pekoni ja pecorino romano antavat makua, ja keltuaisista sekä pastan keitinvedestä syntyy silkkinen kastike ilman kermaa.
Onnistuneen carbonaran salaisuus on kastikkeen sekoittamisessa. Nosta pannu pois liedeltä ennen keltuais-juustoseoksen lisäämistä ja sekoita joukkoon pastan keitinvettä vähän kerrallaan. Näin kastike pysyy sileänä ja tarttuu spagettiin. Nauti nduja-pasta heti!
Ainekset (4 annosta)
- 300 g Barilla Al Bronzo -spagettia
- 150 g pekonia
- 4 kananmunan keltuaista
- 100 g Pecorino Romano -juustoa raastettuna
- Mustapippuria
- Suolaa pastan keitinveteen
Työvaiheet
- Paista pilkottu pekoni pannulla rapeaksi ja jätä rasva pannulle. Kuullota ndujaa ja mustapippuria kevyesti pekonin rasvassa.
- Keitä Barilla Al Bronzo spagetti kevyesti suolatussa vedessä al denteksi. Ota talteen noin 1 dl pastan keitinvettä.
- Sekoita keltuaiset, raastettu pecorino, pastan keitinvettä ja reilusti mustapippuria kulhossa.
- Lisää valutettu pasta ndujan joukkoon ja pyöräytä. Ota pannu pois liedeltä.
- Lisää keltuais-juustoseos ja tilkka pastan keitinvettä. Sekoita nopeasti, kunnes kastikkeesta tulee ihanan silkkinen. Lisää keitinvettä tarvittaessa.
- Sekoita joukkoon pekoni ja tarjoile heti.
Ruskistettu voi–kurpitsapasta
Mainos Barilla Al Bronzo
Paahdettu kurpitsa ja ruskistettu voi tekevät tästä syyspastasta vastustamattoman. Uunissa myskikurpitsa pehmenee ja saa makeutta, jota voin pähkinäinen aromi ja suolainen pecorino romano täydentävät.
Klikkaa reseptivideoon tästä.
Resepti
2–3 annosta | Valmistusaika noin 40 min
Ainekset
- 250 g Barilla Al Bronzo Spaghettia
- 1 pieni myskikurpitsa
- 25 g voita
- 1–2 valkosipulinkynttä
- 1 ruukku tuoretta timjamia
- 1 dl raastettua pecorino romanoa
- Oliiviöljyä
- Suolaa
- Pastan keitinvettä
- 1/2 sitruunan raastettu kuori
Ohje:
1. Paahda kurpitsa. Kuori ja puolita kurpitsa, poista siemenet ja kuutioi hedelmäliha. Levitä kurpitsakuutiot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lisää oliiviöljyä, suolaa ja hienonnettua tuoretta timjamia. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 25–30 minuuttia, kunnes kurpitsa on pehmeää, makeaa ja saanut kauniisti väriä.
2. Keitä pasta. Keitä Barilla Al Bronzo spaghetti runsaassa suolatussa vedessä al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan. Ota talteen noin 2 dl pastan keitinvettä ennen pastan valuttamista.
3. Ruskista voi. Sulata voi pannulla keskilämmöllä ja anna sen ruskistua rauhassa, kunnes se muuttuu kullanruskeaksi ja tuoksuu pähkinäiseltä. Lisää hienonnettu valkosipuli ja tuore timjami. Kuullota hetki varoen polttamasta valkosipulia.
4. Valmista kastike. Lisää pannulle pastan keitinvettä vähitellen samalla sekoittaen, kunnes voi ja tärkkelyspitoinen keitinvesi muodostavat ihanan, silkkisen kastikkeen.
5. Yhdistä. Lisää pannulle paahdetut kurpitsakuutiot ja keitetty spaghetti. Lisää tarvittaessa hieman pastan keitinvettä, kunnes kastike ympäröi pastan kauniisti.
6. Viimeistele. Raasta joukkoon hieman sitruunankuorta. Tarjoile heti ja viimeistele annokset pecorino romanolla sekä tuoreella timjamilla.
Ruskistettu voi tuo pastaan herkullisen pähkinäisen aromin, joka sopii täydellisesti makeaksi paahtuneen kurpitsan ja suolaisen pecorino romanon kanssa.
Mikä neste tekee parhaan saaristolaisleivän? Testasimme!
Onko saaristolaisleivän nesteellä oikeasti väliä? Testasimme kolmella eri nesteellä
Mainos Laihian Mallas / Saaristolaisleipä on herkullisen tumma, makeahko ja mehevä leipä, joka sopii täydellisesti esimerkiksi kalapöytään, juhliin ja joulun ruokapöytään. Mutta vaikuttaako saaristolaisleivän neste siihen, millainen leivästä lopulta tulee?
Me päätimme testata!
Leivoimme saaristolaisleivän samalla jauhoseoksella kolmella eri nesteellä ja vertailimme valmiiden leipien rakennetta, makua ja mehevyyttä.
Testiin päätyivät:
appelsiinimehu
piimä
vesi
Kaikissa leivissä käytimme samaa Tuoppi Saaristolaisleipä -jauhoseosta ja valmistimme leivät samalla tavalla. Ainoastaan neste vaihtui.
Mitä eroa eri nesteillä oli?
Vesi on klassinen ja neutraali
Vedellä valmistettu saaristolaisleipä oli kolmesta vaihtoehdosta maultaan neutraalein. Se toi jauhoseoksen oman maun hyvin esiin ja lopputulos oli rakenteeltaan tuttu, mehevä saaristolaisleipä.
Jos haluat mahdollisimman perinteisen ja yksinkertaisen lopputuloksen, vesi toimii erittäin hyvin.
Piimä on täyteläinen ja hieman happamampi
Piimällä valmistettu leipä oli maultaan hieman täyteläisempi ja siinä oli hienoinen happamuus, joka tasapainotti saaristolaisleivän makeutta.
Myös rakenteessa oli pieni ero: piimä teki leivästä erityisen pehmeän ja miellyttävän tuntuisen.
Piimä on hyvä valinta, jos kaipaat saaristolaisleipään hieman täyteläisempää makua ja pehmeää rakennetta.
Appelsiinimehu on makeampi ja aromaattisempi
Appelsiinimehu toi leipään selvästi eniten omaa makua. Valmiissa leivässä oli hienovarainen sitruksinen vivahde ja hieman enemmän makeutta.
Appelsiinimehu sopii erityisen hyvin, jos pidät hieman makeammasta ja aromaattisemmasta saaristolaisleivästä. Maku ei kuitenkaan ollut voimakkaan appelsiininen, vaan enemmänkin pieni säväys taustalla.
Mikä voitti?
Meidän testissämme piimä oli kokonaisuutena suosikkimme. Se toi saaristolaisleipään täyteläisyyttä ja pehmeyttä, mutta ei muuttanut leivän tuttua makumaailmaa liikaa.
Myös appelsiinimehu yllätti positiivisesti! Se toi leipään kiinnostavan pienen lisän, kun taas vedellä valmistettu oli kolmesta vaihtoehdosta neutraalein ja perinteisin.
Eroja siis huomasi, mutta ne eivät olleet valtavia. Jos et tietäisi etukäteen, että leivät on tehty eri nesteillä, et välttämättä arvaisi eroa heti. Pieni ero maussa ja rakenteessa kuitenkin syntyy.
KATSO KOKO VIDEO TÄSTÄ LINKISTÄ,
Saaristolaisleipä helposti jauhoseoksesta
Jos saaristolaisleivän leipominen alusta asti tuntuu työläältä, Tuoppi Saaristolaisleipä -jauhoseoksella leivän tekeminen onnistuu helposti.
Tuotteesta löytyy kaksi vaihtoehtoa. 1 kg jauhoseospussista leivot kaksi herkullista saaristolaisleipää, kun taas toisessa pakkauksessa mukana ovat myös hiiva ja kätevä paistovuoka – eli kaikki tarvittava leivän valmistukseen samassa paketissa.
Saaristolaisleipä sopii erityisen hyvin kalalle, graavilohelle, saaristolaispöytään ja juhliin. Ja kuten tämä testi osoitti, myös nesteellä voi hieman vaikuttaa siihen, millainen lopputuloksesta tulee.
Kumpaa sinä kokeilisit: vettä, piimää vai appelsiinimehua?
Viikunacarpaccio – helppo ja näyttävä alkuruoka
Viikunacarpaccio – elegantti ja helppo alkuruoka
Viikunacarpaccio on näyttävä mutta todella helppo alkuruoka, jossa makeat ja mehukkaat viikunat yhdistyvät suolaiseen fetaan ja parmesaaniin. Raikas retiisi tuo annokseen rapeutta, basilika yrttisyyttä ja laadukas extra-neitsytoliiviöljy kokoaa maut yhteen.
Tämä viikuna-alkuruoka sopii täydellisesti joulun illalliselle, uudenvuoden juhliin tai osaksi kaunista juustolautasta. Viikunacarpaccio valmistuu muutamassa minuutissa, mutta näyttää lautasella hienostuneelta ja ravintolamaiselta.
Jos kaipaat helppoa ja näyttävää alkuruokaa juhliin, tämä resepti kannattaa laittaa talteen.
Mikä on viikunacarpaccio?
Carpaccio tunnetaan yleensä ohuiksi viipaloiduista raaka-aineista, jotka tarjoillaan maustettuna ilman varsinaista kypsennystä. Tässä versiossa perinteinen carpaccio saa makean ja kasvispohjaisen twistin, kun pääraaka-aineena käytetään tuoreita viikunoita.
Viikunoiden luonnollinen makeus toimii erityisen hyvin yhdessä suolaisten juustojen kanssa. Feta tuo annokseen suolaisuutta ja kermaisuutta, kun taas parmesaani antaa voimakkaampaa umamista makua.
Retiisi puolestaan tuo kokonaisuuteen raikkautta ja rakennetta.
Viikunacarpaccio – ainekset
1 annos
- 1 tuore viikuna
- 1 retiisi
- extra-neitsytoliiviöljyä
- parmesaania ohuina lastuina
- 1 rkl fetaa murustettuna
- 1 tl hienonnettua basilikaa
- mustapippuria
Halutessasi lisäksi
- muutama tippa balsamicosiirappia
Näin valmistat viikunacarpaccion
- Pese viikuna varovasti ja leikkaa se erittäin ohuiksi viipaleiksi. Asettele viikunaviipaleet tarjoilulautaselle hieman limittäin, jotta saat carpacciolle kauniin ja runsaan ulkonäön.
2. Viipaloi retiisi mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Asettele retiisiviipaleet viikunoiden päälle.
3. Murustele viikunoiden päälle feta. Höylää parmesaanista ohuet lastut esimerkiksi juustohöylällä ja lisää ne annoksen päälle.
4. Pirskota päälle laadukasta extra-neitsytoliiviöljyä ja rouhi joukkoon mustapippuria. Viimeistele hienonnetulla basilikalla.
5. Jos haluat korostaa viikunoiden makeutta entisestään, voit lisätä annokseen muutaman tipan balsamicosiirappia.
Tarjoile heti.
Vinkit onnistuneeseen viikunacarpaccioon
Valitse kypsät viikunat. Viikunoiden kannattaa olla kypsiä ja mehukkaita, mutta ei liian pehmeitä. Näin ne on helppo leikata ohuiksi viipaleiksi.
Käytä hyvää oliiviöljyä. Koska annoksessa on vain muutama raaka-aine, laadukkaan extra-neitsytoliiviöljyn maku tulee hyvin esiin.
Viipaloi viikunat mahdollisimman ohuiksi. Ohut viipale tekee annoksesta carpaccion kaltaisen ja antaa kaikkien makujen yhdistyä jokaisella suupalalla.
Älä unohda kontrasteja. Makea viikuna, suolainen feta ja parmesaani sekä rapea retiisi tekevät annoksesta kiinnostavan juuri erilaisten makujen ja tekstuurien ansiosta.
Viikunacarpaccio joulupöytään
Jos kaipaat joulupöytään hieman raikkaampaa ja modernimpaa alkuruokaa, viikunacarpaccio on helppo vaihtoehto perinteisempien jouluruokien rinnalle. Makeat viikunat ja suolaiset juustot toimivat hienosti myös juhlapöydässä, ja annos on helppo rakentaa yksittäisille lautasille.
Viikunacarpaccio on parhaimmillaan juuri ennen tarjoilua valmistettuna, joten voit viipaloida ainekset etukäteen ja koota annokset juuri ennen ruokailua.
Kokeile viikunacarpacciota seuraavalla illalliskutsulla tai tarjoa sitä osana juustolautasta hyvän viinilasillisen kanssa.
.
Proteiinipitoinen parsakaalikeitto
Proteiinipitoinen parsakaalikeitto – täyteläinen ja herkullinen arkiruoka
Tässä on parsakaalikeitto, joka todistaa, ettei terveellisen arkiruoan tarvitse olla tylsää. Paahdettu parsakaali, valkosipuli ja sipuli tuovat keittoon ihanan syvän ja paahteisen maun, kun taas feta, raejuusto tai kreikkalainen jogurtti tekevät siitä erityisen täyteläisen ja kermaisen.
Tämä proteiinipitoinen parsakaalikeitto on helppo valmistaa ja sopii täydellisesti kiireiseen arkeen. Keitto saa makua myös sitruunasta ja chilistä, jotka tuovat kokonaisuuteen raikkautta ja pientä potkua.
Jos etsit helppoa, herkullista ja täyttävää arkiruokaa, kannattaa tämä parsakaalikeitto ehdottomasti laittaa kokeiluun!
Miksi parsakaalikeitto kannattaa valmistaa paahtamalla?
Tämän keiton juju on parsakaalin paahtaminen uunissa ennen soseuttamista. Kun parsakaali, sipuli ja valkosipuli saavat kunnolla väriä, niiden maku syvenee ja keitosta tulee huomattavasti maukkaampi kuin pelkästään keittämällä valmistettuna.
Samalla pellille laitetaan myös feta, joka saa uunissa hieman väriä ja pehmenee ihanasti. Lopuksi kaikki soseutetaan yhdessä liemen, pinaatin ja raejuuston tai kreikkalaisen jogurtin kanssa.
Lopputuloksena on samettisen pehmeä ja täyteläinen parsakaalikeitto, jossa on paljon makua.
Proteiinipitoinen parsakaalikeitto
Tavallinen kasviskeitto voi jäädä helposti hieman kevyeksi, mutta tässä reseptissä proteiinia tuovat erityisesti raejuusto tai kreikkalainen jogurtti sekä feta.
Jos haluat keitosta mahdollisimman proteiinipitoisen, valitse raejuusto. Kreikkalainen jogurtti puolestaan tekee koostumuksesta erityisen pehmeän ja kermaisen.
Keitto sopii sellaisenaan lounaaksi tai kevyeksi päivälliseksi. Voit tarjoilla sen esimerkiksi hyvän hapanjuurileivän kanssa.
Ainekset
4 annosta
- 450 g parsakaalin nuppuja, pieniksi paloiksi leikattuna
- 2 kourallista pinaattia
- 1 pieni sipuli, kuutioituna
- 4 valkosipulinkynttä, kuorittuna
- 1–2 rkl oliiviöljyä
- noin 7 dl luulientä tai kasvis- tai kanalientä
- 2 dl raejuustoa tai kreikkalaista jogurttia
- 150 g fetajuustoa
- ½ sitruunan kuori ja mehu
- ½ tl chilihiutaleita + lisää koristeluun
- suolaa
- mustapippuria
Näin valmistat parsakaalikeiton
1. Paahda kasvikset
Lämmitä uuni 220 asteeseen.
Revi parsakaali pieniksi, suunnilleen samankokoisiksi kukinnoiksi, jotta ne ruskistuvat uunissa tasaisesti.
Levitä parsakaali, sipuli ja valkosipulinkynnet uunipellille. Sekoita joukkoon oliiviöljy, chilihiutaleet, suola ja mustapippuri.
Laita fetapala pellin kulmaan kasvisten joukkoon.
Paahda noin 25–30 minuuttia, kunnes parsakaali on saanut kauniisti väriä ja reunat ovat hieman rapsakoituneet.
2. Soseuta keitto
Siirrä paahdetut kasvikset blenderiin tai kattilaan.
Lisää joukkoon liemi, pinaatti, raejuusto tai kreikkalainen jogurtti sekä sitruunan kuori ja mehu.
Soseuta täysin sileäksi ja kermaiseksi.
Jos käytät blenderiä, työskentele tarvittaessa erissä ja noudata kuuman nesteen kanssa blenderisi käyttöohjeita.
3. Viimeistele
Kaada keitto kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai sitruunamehua.
Tarjoile kuumana ja viimeistele halutessasi chilihiutaleilla, fetalla ja tilkalla hyvää oliiviöljyä.
Säilytys
Parsakaalikeitto säilyy jääkaapissa tiiviisti suljetussa astiassa noin 2–3 päivää. Keiton voi myös pakastaa, mutta jos käytät kreikkalaista jogurttia, koostumus saattaa hieman muuttua pakastamisen jälkeen.
Paahdettu parsakaalikeitto on täydellinen arkiruoka
Tämä proteiinipitoinen parsakaalikeitto on yksi niistä resepteistä, jotka sopivat täydellisesti kiireiseen arkeen: ainekset ovat yksinkertaisia, valmistus on helppo ja lopputulos on kaikkea muuta kuin tylsä.
Paahda, soseuta ja nauti!
Katso lisää ihania arkiruokareseptejä TÄSTÄ LINKISTÄ
Ruskistettu voi & sieni linguine
*Mainos Barilla Al Bronzo
Sienisesonki on täällä, ja mikä olisikaan parempi tapa nauttia siitä kuin hyvän sienipastan äärellä! Tällä kertaa käytimme suppilovahveroita, mutta resepti toimii yhtä hyvin kantarelleilla tai herkkusienillä. Käytä siis niitä sieniä, joita saat käsiisi, ja paista ne rauhassa, jotta niiden maku pääsee esiin.
Pasta pyöritellään ruskistetussa voissa, ja hienoksi raastettu Parmigiano Reggiano sekä pastan keitinvesi sitovat ainekset silkkiseksi kastikkeeksi. Halutessasi voit viimeistellä annokset tryffelillä. Tämä sienipasta sopii niin rauhalliseen viikonloppuillalliseen kuin arkeen, kun tekee mieli kokata jotain erityisen hyvää.
Barilla Al Bronzo Linguine valmistetaan pronssimuotin avulla, joka antaa pastalle karhean pinnan. Siihen kastike tarttuu hyvin, joten ruskistettu voi, sienet ja parmesaani kulkevat pastan mukana jokaiseen suupalaan.
Vinkit onnistuneeseen sienipastaan
Anna voin ruskistua rauhassa. Voi saa syvän, pähkinäisen makunsa vasta, kun sen väri muuttuu kullanruskeaksi. Tarkkaile pannua loppuvaiheessa, sillä voi tummuu nopeasti.
Säästä keitinvettä reilusti. Kastike voi näyttää pannulla aluksi hieman löysältä. Se paksuuntuu pastan jäähtyessä, joten lisää keitinvettä mieluummin vähitellen kuin jätät kastikkeen liian kuivaksi.
Lisää juusto maltillisessa lämmössä. Kun otat pannun pois kuumalta levyltä ennen parmesaaniseoksen lisäämistä, juusto sekoittuu kastikkeeseen tasaisemmin. Tarjoile pasta heti, kun koostumus on silkkinen.
Tryffeli on viimeinen silaus. Sienet, ruskistettu voi ja parmesaani tekevät pastasta herkullisen jo sellaisenaan. Tryffelitahna tai muutama viipale tuoretta tryffeliä tuo annokseen vielä voimakkaamman aromin.
Resepti
Ainekset:
2 annosta
- 160 g Barilla Al Bronzo Linguinea
- 80 g voita
- 100 g sieniä, esimerkiksi herkkusieniä tai kantarelleja
- 60–70 g Parmigiano Reggianoa hienoksi raastettuna
- 1–2 tl tryffelitahnaa tai tuoretta tryffeliä viipaleina, halutessasi
- 1,5–2 dl pastan keitinvettä
- 1–2 tl vastajauhettua mustapippuria
- Suolaa
Ohje:
- Keitä Barilla Al Bronzo linguine reilusti suolatussa vedessä noin 1–2 minuuttia pakkauksen ohjetta lyhyemmän ajan. Pasta saa jäädä tässä vaiheessa napakaksi, sillä se kypsyy vielä hetken pannulla. Ota ennen valuttamista talteen vähintään 2 dl pastan keitinvettä.
- Raasta Parmigiano Reggiano mahdollisimman hienoksi kulhoon. Lisää noin 1 dl lämmintä pastan keitinvettä vähitellen samalla sekoittaen. Sekoita tasaiseksi ja jätä odottamaan.
- Sulata voi suurella pannulla keskilämmöllä. Anna voin ensin sulaa ja vaahdota. Jatka kuumentamista rauhassa, kunnes vaahto hieman laskee, voi muuttuu kullanruskeaksi ja alkaa tuoksua pähkinäiseltä.
- Lisää sienet ruskistuneen voin joukkoon. Paista niitä keskilämmöllä, kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut ja ne ovat saaneet kunnolla väriä. Rouhi joukkoon mustapippuria ja paahda sitä ruskistetussa voissa noin 20–30 sekuntia, jotta pippurin aromit pääsevät esiin. Lisää valutettu linguine suoraan pannulle sienten ja ruskistetun voin joukkoon. Pyörittele pastaa pannulla huolellisesti, jotta voi tarttuu tasaisesti pastan pintaan.
- Ota pannu pois kuumalta levyltä. Kaada parmesaaniseos pastan joukkoon ja sekoita tai pyörittele pastaa voimakkaasti. Lisää pastan keitinvettä vähän kerrallaan, kunnes parmesaani, voi ja keitinvesi muodostavat kiiltävän ja silkkisen kastikkeen pastan ympärille.
- Jos käytät tryffelitahnaa, sekoita se pastan joukkoon tässä vaiheessa. Tarkista koostumus ja lisää tarvittaessa vielä pieni tilkka keitinvettä. Kastikkeen kuuluu olla pehmeä ja hieman valuva, sillä se paksuuntuu nopeasti jäähtyessään. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Annostele pasta heti lautasille ja lusikoi päälle pannulle jääneet sienet.
- Viimeistele annokset hienoksi raastetulla Parmigiano Reggianolla, vastajauhetulla mustapippurilla ja halutessasi tuoreilla tryffeliviipaleilla. Tarjoile heti.
Peltifocaccia - helppo ja kuohkea focaccia kuivahiivalla
Peltifocacciassa parasta on se, että yhdellä kertaa syntyy reilusti tarjottavaa. Ylijääneet palat voi pakastaa ja lämmittää myöhemmin uunissa.
Resepti
1 uunipellillinen
Ainekset
Taikina
- 6 dl vettä
- 16 g kuivahiivaa
- 1 dl oliiviöljyä
- 4 rkl juoksevaa hunajaa
- 2 tl suolaa
- 12–14 dl vehnäjauhoja
Pinnalle
- noin 1 dl oliiviöljyä
- tuoretta rosmariinia
- sormisuolaa
Ohje
Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi, eli hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita kuivahiiva noin desilitraan vehnäjauhoja.
Lisää lämpimään veteen oliiviöljy, hunaja ja suola. Lisää kuivahiiva-jauhoseos ja sen jälkeen loput vehnäjauhot vähitellen. Sekoita ja alusta taikina tasaiseksi. Taikinan kuuluu jäädä melko pehmeäksi ja löysäksi, joten vältä lisäämästä liikaa jauhoja. Peitä kulho ja anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin 30 minuuttia.
Peitä syvä uunipelti leivinpaperilla ja lorauta paperille hieman oliiviöljyä. Kumoa kohonnut taikina pellille ja levitä se varovasti tasaiseksi öljytyin käsin. Peitä leivinliinalla ja anna kohota vielä noin 30 minuuttia.
Lämmitä uuni 220 °C:seen. Painele kohonneeseen taikinaan sormilla focaccialle tyypillisiä syviä kuoppia. Lorauta pinnalle reilusti oliiviöljyä niin, että sitä valuu myös koloihin. Lisää rosmariinia ja viimeistele reilulla ripauksella sormisuolaa.
Paista focacciaa uunin keskitasolla noin 15–20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja leipä on kypsä. Anna jäähtyä hetki ennen leikkaamista.
Vinkki
Mehevän focaccian salaisuus on löysähkö taikina ja riittävä määrä oliiviöljyä. Älä siis lisää jauhoja vain siksi, että taikina tuntuu tahmealta. Focaccian voi myös viimeistellä heti uunista ottamisen jälkeen pienellä lorauksella hyvää oliiviöljyä.
Tarjoiluvinkki: Peltifocaccia sopii erityisen hyvin tomaatti- tai kasviskeiton kylkeen, antipastopöytään, brunssille tai sellaisenaan lämpimänä. Se on parhaimmillaan tuoreena, mutta palat voi myös pakastaa ja lämmittää myöhemmin uunissa.
Kermainen tomaattipasta
Kermainen tomaattipasta puolikuivatuilla tomaateilla
Mainos Barilla
Jos järjestäisimme tomaattijuhlat, tämä kermainen tomaattipasta olisi ehdottomasti juhlien keskipiste. ❤️
Tomaatit ovat parhaimmillaan juuri nyt, joten halusimme rakentaa niiden ympärille pastan, jossa tomaatti pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Lopputuloksena syntyi täyteläinen, kermainen ja täynnä makua oleva tomaattipasta, joka on yksi parhaista pastaresepteistä, joita olemme valmistaneet.
Tämän pastan salaisuus on laadukas Barilla Al Bronzo Mezzi Rigatoni. Pronssimuotilla valmistetun pastan pinta on ihanan karhea ja huokoinen, joten se nappaa kermaisen tomaattikastikkeen itseensä juuri niin kuin hyvän pastan kuuluukin. 🍝
Pastan joukkoon valmistetaan itse myös puolikuivatut kirsikkatomaatit. Uunissa hitaasti paahtuessaan tomaateista tulee ihanan makeita, tiivistyneitä ja umamisia. Ne tuovat kermaiseen tomaattikastikkeeseen aivan uudenlaista syvyyttä.
Viimeistele pasta pehmeällä ricotalla ja runsaalla tuoreella basilikalla. Lopputulos on täyteläinen mutta raikas ja sopii täydellisesti niin viikonlopun herkkuateriaksi kuin vähän juhlavampaankin ruokapöytään. 🍅🌿
KATSO RESEPTIVIDEO TÄSTÄ LINKISTÄ
Resepti
Kermainen tomaattipasta – resepti
4 annosta
Puolikuivatut tomaatit
- 500 g kirsikka- tai luumutomaatteja
- 2 rkl oliiviöljyä
- ½ tl suolaa
- mustapippuria
Kermainen tomaattikastike
- 320 g Barilla Al Bronzo Mezzi Rigatoni -pastaa
- 200 g puolikuivattuja tomaatteja
- 1 valkosipulinkynsi
- 3 rkl tomaattipyreetä
- 2 dl kuohukermaa
- ½–1 dl oliiviöljyä
- mustapippuria
- tarvittaessa suolaa
Tarjoiluun
- ricottaa
- tuoretta basilikaa
Näin valmistat kermaisen tomaattipastan
1. Valmista puolikuivatut tomaatit
Puolita kirsikka- tai luumutomaatit ja lado ne uunipellille leikkuupinta ylöspäin. Valuta päälle oliiviöljy ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.
Paahda tomaatteja 125-asteisessa uunissa noin 1½–2 tuntia, kunnes ne ovat pehmeitä, makeita ja tiivistyneitä, mutta edelleen hieman meheviä.
2. Keitä Barilla Al Bronzo Mezzi Rigatoni runsaasti suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Ota ennen valuttamista talteen hieman pastan keitinvettä.
3. Kuullota pannulla oliiviöljyssä hienonnettu valkosipuli. Lisää tomaattipyree ja paista hetki, jotta tomaattipyreen maku syvenee.
Lisää kuohukerma ja anna kastikkeen kiehua hetki kokoon. Lisää joukkoon keitetty pasta ja tarvittaessa hieman pastan keitinvettä, jotta kastikkeesta tulee ihanan sileää ja pasta saa kunnolla kastiketta ympärilleen.
4. Sekoita joukkoon puolikuivatut tomaatit ja muutama lehti tuoretta basilikaa. Mausta mustapippurilla ja tarkista suola.
Annostele pasta lautasille ja viimeistele runsaalla ricotalla, tuoreella basilikalla ja halutessasi vielä pienellä lorauksella laadukasta oliiviöljyä.
Tallenna resepti, jos aiot kokeilla tätä! ❤️
Katso lisää ihania pastareseptejä TÄSTÄ LINKISTÄ
Aidot karjalanpiirakat – perinteinen resepti
Aidot karjalanpiirakat – perinteinen resepti
Karjalanpiirakoiden tekemisessä jokaisella leipurilla on oma kädenjälkensä. Meillä karjalanpiirakoita on tehty aina juhliin ja jouluksi välillä myös ihan vain herkutteluun. Resepteissä on varmasti variaatioita, mutta tässä tulee meidän Tuupovaarasta kotoisin olevan äidin resepti. Meidän äidillä on omat pienet niksinsä, joiden avulla kuorista tulee ohuita, taikina pysyy helposti käsiteltävänä ja piirakat saavat tutun muotonsa.
Karjalanpiirakoissa ehkä parasta onkin se, ettei jokaisen tarvitse näyttää täydellisen samanlaiselta. Piirakka on rypyttäjänsä näköinen. Katso vinkit ja resepti alta.
Katso lisää perinnereseptejä tästä linkistä
Aidot karjalanpiirakat
Resepti
Noin 25 pienehköä karjalanpiirakkaa
Kuoritaikina
- 2 dl vettä
- 1 tl suolaa
- noin 3,5 dl ruisjauhoja
- 1 dl vehnäjauhoja
- 1 tl rypsiöljyä
- lisäksi reilusti ruisjauhoja leivontaan
Täytteeksi
- valmista, jäähtynyttä maitoon keitettyä riisipuuroa
Taikinan valmistaminen
- Sekoita vesi ja suola. Lisää joukkoon ruis- ja vehnäjauhot sekä rypsiöljy ja vaivaa taikina tasaiseksi ja napakaksi. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Valmiin taikinan ei kuulu tarttua käsiin.
(Äiti lisää taikinaan pienen määrän öljyä, koska se tekee siitä hieman helpommin käsiteltävän.)
Karjalanpiirakoiden kuorista kuulee erilaisia näkemyksiä. Jotkut sanovat, että aidot karjalanpiirakat pitäisi tehdä pelkästä ruisjauhosta. Meillä taikinaan lisätään kuitenkin pieni määrä vehnäjauhoja, sillä se helpottaa erityisesti ohuiden kuorien käsittelyä.
Myös jauhoilla on yllättävän suuri merkitys lopputulokseen. Käytämme mielellämme luomuruisjauhoja tai lähitilan jauhoja.
Kakkaroista ohuiksi kuoriksi
2. Muotoile taikinasta pieniä kakkaroita ja pidä ne peitettyinä esimerkiksi muovikelmulla. Jos teet ison taikinasatsin, kannattaa pitää osa taikinasta kylmässä ja ottaa sitä esille sitä mukaa, kun leivot.
Tärkeintä on, ettei taikina pääse kuivumaan.
3. Pulikoi kakkarat runsaasti ruisjauhoja apuna käyttäen mahdollisimman ohuiksi, soikeiksi kuoriksi.
Meillä kuoret ajellaan perinteisellä piirakkapulikalla. Se on Pohjois-Karjalassa perinteisesti käytetty kapea kaulin, jolla piirakankuoret saa pulikoitua ohuiksi.
Ja tästä syntyykin aina hyvä keskustelu: miksi tätä kaulinta kutsutaan teillä?
Täytä kuoret ennen rypyttämistä
4. Kun kuoret on pulikoitu, levitä niiden päälle riisipuuro. Muut valmiit kuoret kannattaa pitää sillä välin kelmun alla, jotta ne eivät kuivu.
Jos jäähtynyt riisipuuro tuntuu liian kiinteältä levitettäväksi, kostuta veitsi vedellä. Sen avulla puuro levittyy kuorelle huomattavasti helpommin.
Älä levitä puuroa aivan kuoren päätyihin asti, vaan jätä noin puoli senttimetriä tyhjää tilaa. Näin päädyt on helpompi muotoilla eivätkä ne pala yhtä herkästi paistamisen aikana.
Piirakka on rypyttäjänsä näköinen
5. Nosta kuoren reunat puuron päälle ja rypytä piirakat sormin.
Tähän ei ole vain yhtä oikeaa tyyliä. Toiset jättävät piirakan enemmän auki, kun taas meidän äiti tykkää rypyttää reunat melkein kiinni.
Juuri tässä näkyy karjalanpiirakoiden viehätys: jokaisella leipurilla on oma tapansa ja oma kädenjälkensä. Piirakka on aina vähän rypyttäjänsä näköinen.
Karjalanpiirakoiden paistaminen
6. Karjalanpiirakat tarvitsevat todella kuuman uunin. Leivinuunissa paistamme piirakat yli 300 asteessa jauhotetulla pellillä.
Näissä lämpötiloissa leivinpaperia ei kannata käyttää, sillä tavallinen leivinpaperi ei välttämättä kestä näin kovaa kuumuutta.
Tavallisessa kotiuunissa lämmitä uuni niin kuumaksi kuin mahdollista, mielellään noin 275–300 asteeseen, ja paista piirakoita noin 12–15 minuuttia, kunnes kuoret ovat rapeat ja saaneet hieman väriä.
7. Paistetut karjalanpiirakat voidellaan vielä reilussa voisulassa. Mikäli pakastat piirakat myöhempää käyttöä varten, voitele vasta sulatuksen jälkeen.
Parhaimmillaan vastapaistetut karjalanpiirakat ovat tietenkin vielä lämpiminä ja munavoin kanssa. 🤎
Yritys – etsitkö yhteistyökumppania?
Palvelemme yritysasiakkaita https://www.twinsmedia.fi puolella.
Onnistu parvekepuutarhassa - parhaat vinkit
Onnistu parvekepuutarhassa
Kaupallinen yhteistyö Biolanin kanssa
Parvekepuutarhasta on tullut minulle yksi kesän ihanimmista projekteista. On ollut yllättävän palkitsevaa seurata, miten pienistä taimista kasvaa muutamassa kuukaudessa kokonainen syötävä puutarha ja ennen kaikkea päästä käyttämään itse kasvatettuja yrttejä, vihanneksia ja muita herkkuja omassa ruoanlaitossa.
Tänä kesänä toteutin parvekepuutarhaani yhteistyössä Biolanin kanssa, ja samalla olen oppinut valtavasti ruukkuviljelystä. Parvekkeella viljelyssä kaikkein tärkeimmiksi asioiksi nousivat lopulta yllättävän yksinkertaiset jutut: oikea kasvupaikka, riittävä multatila, tasainen kastelu ja laadukkaat ravinteet.
Koko sarja resepteineen katsottavissa tästä linkistä
Pienestä parvekkeesta voi tehdä oikean hyötypuutarhan
Parvekepuutarhaa suunnitellessa kannattaa aloittaa yhdestä asiasta: mitä juuri omalla parvekkeella kannattaa kasvattaa?
Valon määrä vaikuttaa valtavasti kasvivalintoihin. Aurinkoisella parvekkeella syötävistä kasveista voi kasvattaa esimerkiksi tomaatteja, chilejä, papuja, herneitä ja monia yrttejä. Varjoisammalle paikalle kannattaa puolestaan valita kasveja, jotka eivät tarvitse koko päivää suoraa aurinkoa. Myös tuuli ja lämpötila vaikuttavat, sillä avoimella parvekkeella tuuli kuivattaa multaa, kun taas lasitettu parveke voi kuumeta kesällä todella kuumaksi.
Oma vinkkini on myös miettiä jo suunnitteluvaiheessa, mitä oikeasti käytät keittiössä. Minusta parvekepuutarha on parhaimmillaan silloin, kun sieltä voi käydä hakemassa aineksia suoraan ruoanlaittoon. Tuore yrtti pastan päälle, muutama salaattiin poimittu lehti tai itse kasvatetut tomaatit tekevät arkisestakin ruoasta jotenkin erityisen.
1. Älä ahnehdi liikaa kasveja + esikasvatus
Tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty (ainakin omassa tapauksessa)
Taimimyymälässä tekisi mieli ottaa vähän kaikkea, mutta parvekkeella tila loppuu yllättävän nopeasti. Pieni taimi voi keskikesällä olla moninkertainen kooltaan. Kasvatin tänä kesänä kuutta eri tomaattia ja taimet kasvavat jopa kahden metrin korkuisiksi.
Mikäli kasvatat kasvit siemenestä, suosittelen aloittamaan hyvissä ajoin alkukeväästä. Esikasvatuksessa helppo vaihtoehto ovat Biolanin Sammalnapit. Kuivat napit turpoavat kasteltaessa pieniksi kasvualustoiksi, joihin siemenet voidaan kylvää suoraan. Taimen kasvaessa koko sammalnappi voidaan siirtää suurempaan ruukkuun, jolloin herkkiä juuria ei tarvitse turhaan käsitellä.
Kylvökset voi laittaa Biolanin Pienoiskasvihuoneeseen, jossa kosteus ja lämpö pysyvät tasaisempina itämisen aikana. Kun siemenet ovat itäneet, taimet tarvitsevat runsaasti valoa ja sopivasti vettä. Pienoiskasvihuonetta kannattaa myös tuulettaa ja kantta avata vähitellen taimien vahvistuessa.
2. Älä säästele ruukun koossa
Yksi tärkeimmistä opeistani on ollut se, että riittävä multatila tekee viljelystä huomattavasti helpompaa.
Pienessä ruukussa multa kuivuu nopeasti ja kasvin käytettävissä on vähemmän vettä ja ravinteita. Etenkin tomaatti ja muut voimakkaasti kasvavat kasvit tarvitsevat kunnolla tilaa juurilleen.
Biolanin kasvatusallas toimii täydellisesti parvekkeella yrttien ja kukkien kasvatukseen Kasvatusaltaan pohjalla on vesivarasto, josta vesi imeytyy kapillaarisesti kasvualustaan kasvien tarpeiden mukaan. Vesivarasto (7 l) riittää esim. kesäkukille ja yrteille noin viikon ajaksi. Isompien taimien kuten tomaatin tai kurkun kannattaa hyödyntää Biolanin kasteluallas ja kastelusäkki yhdistelmää. Kastelualtaassa on 33 litran vesivarasto, josta vesi imeytyy kapillaarisesti kasvualustaan. Kasvusäkki (60l) sisältää peruslannoitetun kasvualustaosan ja varastolannoitteen.
Isompi ruukku antaa myös vähän anteeksi, jos kastelu joskus unohtuu.
Ruukussa kasvava kasvi on täysin riippuvainen siitä vedestä, jonka se saa kastelusta ja sateesta. Kuumina kesäpäivinä ruukut voivat kuivua todella nopeasti.
Sen sijaan, että kastelisi vähän ja jatkuvasti, kannattaa tarkistaa multa sormella ja kastella tarvittaessa kunnolla. Erityisesti aurinkoisella ja tuulisella parvekkeella vedenkulutus voi olla suurta. Lasitetulla parvekkeella puolestaan kannattaa huolehtia myös tuuletuksesta, sillä lämpötila voi nousta kesällä kasveille liian korkeaksi. Parvekkeella altakasteluruukut ja kastelupallot myös auttavat. Itse tehdyn kastelupallon saa tehtyä myös tyhjästä viini- , tai limpparipullosta.
3. Muista, että ruukussa ravinteet loppuvat
Tämän eron huomaa helposti kasvukauden aikana.
Ruukussa kasvin käytössä on rajallinen määrä multaa, joten erityisesti paljon satoa tuottavat kasvit tarvitsevat kasvukauden aikana ravinteita. Tomaatit ja kurkut ovat esimerkiksi huomattavasti vaativampia kuin monet yrtit.
Lannoituksen voi hoitaa joko kastelun yhteydessä tai varastolannoituksena. Itse tein alkukeväästä varastolannoituksen kaikille yrteille. Varastolannoituksessa ravinteita vapautuu vähitellen kasvin käyttöön kasvukauden aikana.
Mitä helpompi kastelu- ja lannoitusrutiini on, sitä todennäköisemmin siitä tulee oikeasti pidettyä kiinni koko kesän ajan.
4. Yrtit ovat täydellinen aloitus parvekeviljelyyn
Jos parvekepuutarhan perustaminen tuntuu isolta projektilta, aloittaisin yrteistä.
Niitä voi kasvattaa pienemmässäkin tilassa, ja satoa pääsee käyttämään lähes päivittäin. Parvekkeella viihtyvät lajista ja kasvuolosuhteista riippuen esimerkiksi basilika, minttu, persilja, ruohosipuli, timjami ja oregano.
Yrttejä kannattaa myös käyttää rohkeasti. Säännöllinen sadonkorjuu pitää monet yrtit tuuheina ja samalla niitä tulee oikeasti hyödynnettyä ruoanlaitossa.
Miten tämän kesän sato onnistui?
Tänä vuonna parvekepuutarha opetti ennen kaikkea sen, kuinka paljon pienessäkin tilassa pystyy kasvattamaan. Kasvatin tänä kesänä kolmea eri tomaattilajiketta, raparperia, maa-artisokkaa, herneitä, minttua, sitruunaverbenaa, thaibasilikaa, timjamia ja kesäkukkia.
Parasta oli ehdottomasti päästä korjaamaan satoa pitkin kesää eikä vain yhtenä suurena sadonkorjuupäivänä. Siinä on jotain todella palkitsevaa, kun ruoan raaka-aineen on kasvattanut itse pienestä taimesta asti.
Kaikki kasvit eivät tietenkään menestyneet samalla tavalla. Osa viihtyi parvekkeen olosuhteissa selvästi paremmin kuin toiset, ja samalla konkretisoitui se, kuinka suuri merkitys ruukun koolla, valolla, kastelulla ja ravinteilla todella on.
Kokeilin kasvattaa raparperia ensimmäistä kertaa
Parvekepuutarhassa parasta on itse tekeminen
Ehkä juuri siksi olen tykästynyt parvekeviljelyyn niin paljon. Se tuo ruoan alkuperän ihan konkreettisesti lähelle.
Kun olet itse istuttanut taimen, kastellut sitä viikkojen ajan ja lopulta poimit siitä jotain omalle lautaselle, suhtautuu raaka-aineeseenkin vähän eri tavalla.
Parvekepuutarhan ei myöskään tarvitse olla täydellinen tai valtavan tuottoisa ollakseen onnistunut. Muutama yrttiruukku voi olla aivan yhtä hyvä alku kuin kokonainen hyötypuutarha.
Tämän kesän jälkeen yksi asia on ainakin varma: ensi vuonna parvekkeelle istutetaan taas. 🌱
Katso myös viime vuoden vinkit parhaat vinkit oman ruoan kasvatukseen